Pitkän matkan on Mummokin jaksanut, mutta kyllähän vanha jaksaa ja kauppa käy. Nopeasti meni sekä kesäkuu että heinäkuu. Kohta on syksy ja pimeät illat, ja silloin Mummo enää muistelee mennyttä kesää – kun oli lämmin ja paidattomat miehet olivat komeita. Ennen kaikkea Mummo muistelee Sirkusperhettään, jossa jokainen jäsen on antanut panoksensa kesään ja festivaaleihin. Mummo haluaa nostaa perheestä muutaman myös lukijoiden tietoisuuteen.
”Olen niin onnellinen”, on kuulunut usein sieltä, minne ihan jokaisella ei ole asiaa, artistien private –alueelta. Tämä aina onnellinen ihminen on saanut osakseen otsasuukkoja, uusia työtarjouksia, treffikutsuja, rumpukalvoja nimikirjoituksilla, tuhansia ansaittuja kiitoksia.. Mummo on aistinut, että tämä tyttö ei paljosta valita. Hän hakkaa jäätkin pakkasesta, jotta artistit saavat toivomaansa jäämurskaa. Mummo ei ihmettele, miten ko. onnellisen ihmisen seurassa viihtyy niin artistit kuin sirkusperheen jäsenet. Hän on luonnon lapsi isolla Ällällä. ”Ah, olen niin onnellinen”!
Mummo on nähnyt kesän aikana myös toisen aina hymyilevät neidon. Mummo on aika varma, että on tavannut tytön monena muunakin kiertue kesänä. Tämä neito on siis konkari, ja sen Mummo on aistinut ilman suurempaa vaivaa. Neidolta vääntyy niin pikateltan pystytys, kiilaaminen ja pyöräkuormurin vuokraus, monkija-ajelut, lavan rakennus.. Neito kiehkuraneidon Mummo on nähnyt myös vastaamasta niin torilla tapahtuvista ennakonlipunmyynneistä, festivaalialueiden siivouksesta, ja on Mummo nähnyt samaisen neidon myös nimikko teltassaan, Eiran Mummon kaupassa, laskemassa bändipaitoja keskellä yötä, kun kaikki muut ovat jo painuneet pehkuihin lepäämään. Mummo voisi luonnehtia tätä neitoa korvaamattomaksi! Hän on vaatimaton eikä ehkä ymmärrä mikä henkinen ja fyysinen apu hän on ollut sirkusperheen jäsenille. Mummo on mykistynyt.
Se, että festivaalit konkreettisesti nousevat ja kohoavat aina vaan uusille alueille taitaa olla suurimmaksi osaksi heidän ansiota, jotka paiskivat hommia säässä kuin säässä, aikaan kun aikaan. Työtä tehdään, kun sitä on. Oli kello yksi päivällä tai saman verran yöllä. Mummo, jo hieman elähtäneenä, ei jaksaisi niin kuin nämä ikiliikkujat. Työtä tehdään vaikka ”vähän” sattuu. Varvas mustana, auringon pistoksessa, jopa kurnivin vatsoin. Mummo on aistinut veljellistä rakkautta porukassa. Mutta onhan kyse heidän omasta pikkuveljesperheestään. Mummo arvostaa! (ja ehkä vähän kadehtii - Mummosta tulisi hyvä äijä, äijien joukkoon)
Tässä pieni läpileikkaus sirkusperheen jäseniin. Mutta nyt odottamaan Kokkola Rockfestivalin porttien avautumista, huippuja artisteja, ”Olen niin onnellinen” – huudahduksia, naurua, ilokkuutta, aurinkoa sekä viimeistä huokausta, kun kaikki on tehty!
Rock On beibs! Kurnauskis,Eiran Mummo
